Toko ja agia

Aamulla olin todella väsynyt. Silti heräsin ennen herätyskellon soittoa. Aamu ei vaan mennyt mitenkään hyvin. Hilma oli oikeastaan se mikä herätti ennen kelloa. Yritin etsiä housuja jalkaani, mutta liian myöhään. Housuja jalkaan kiskoessani, Hilma ehti kolme(!) mattoa ripuloimaan. Haju oli kaamea ja olo ankea. Kyllä vain oli hyviä ne "herkut" maalla. 

Pakkasin Iitan autoon ja lähdettiin TT:n hallille treenaamaan. Aamu oli suhteellisen viileä ja olin iloinen siitä, että päästään halliin. 

Paikalla ei ollut ketään joten saatiin Mirvan kanssa rauhassa laittaa toko juttuja paikoilleen ja tehdä suunnitelma. Siis suunnitelmahan meillä oli molemmilla valmiina, mutta kumpikaan ei sitä muistanut. 

Iitan kanssa tein jäävistä istumista. Se on liikkeenä todella vaikea, kun sitä ei olla tehty. Minä koitin pitää oman pääni pystyssä ja Mirva kertoi mihin asentoon Iita jäi. Joka kerta se niiasi, mutta jäi seisaalleen. Mitään muuta selkeää syytä en sille näe kuin epävarmuus. Koskaan ei ole tarvinnut liikkeestä istua. Sitä jankattiin sen verran, että saatiin muutama ihan hyvä istuminen aikaiseksi. 

Seuraavaksi otettiin nouto ja ensimmäistä kertaa sitten pentuajan vieraalla kapulalla. Ensimmäisellä yrityksellä Iita karkasi kapulalle, mutta muuten liike oli hellyyttävän hieno! Uusi yritys ja neiti nosti pikkuisen lämpöä. 

"Mikä vika siinä ensimmäisessä noudossa oli?"

Toisella yrityksellä Iita karkasi uudestaan. Lisäksi se mälläsi kapulalla todella rumasti. Vasta kolmas yritys tuotti toivotun tuloksen ja nouto oli Iitalta T-O-D-E-L-L-A hieno!

Loppuun otettiin luoksetuloa mikä tuotti ongelmia liikkuroinnin suhteen. Ei Mirvan liikkuroinnissa mitään vikaa ollut vaan Iita kuunteli aivan liikaa liikkurointia eikä keskittynyt juuri ollenkaan. Harjoitusta siis vaatii. 

En ottanut enempää tokoa, koska viikko tulee olemaan Iitalle kova. Toisessa setissä otettiin hömpötellen agilitya. Hauskaa meillä ainakin oli! Iita teki pientä hyppyä ja harjoittelin ohjausta mikä oli taas hukassa. Putkea harjoiteltiin myös ja Iitan piti käydä alkuun monta kertaa tarkistamassa onko siellä palkkaa vai ei. 

Ehdotuksesta kokeiltiin putki-putki-hyppy sarjaa mikä onnistui heti, kunhan vain ohjasin oikein. Koira luki pari kertaa oikein mainiosti huonoa ohjausta. 

"Putkeen ei voi mennä putken läpi. Hyppyä on vaikea ymmärtää jos ohjaajan liike loppuu ja ohjaat siiven yli."

Iita kokeili myös ensimmäistä kertaa eläessään pöytää ja A-estettä. A oli ensin kovin jännä, mutta siitä selvittiin ja jo kolmannella kerralla Iita meni reippaasti ylös ja tuli hienosti alaskin. 

Kaikenkaikkiaan treenit oli hauskat ja rennot. Eteenpäin siis!