sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Rally-toko

Sekä lauantaina, että sunnuntaina olin seuraamassa rally-toko kilpailuja Haukkuvaarassa. Yritin saada jotain selkoa mitä tämä laji on ja miten kilpailut kulkevat.

Molempina päivinä seurasin alokasluokkaa ja avointaluokkaa. Liikkeet näyttivät molemmissa olevan suunnilleen samat ja mitään aivan kamalan vaikeaa siellä ei näyttänyt olevan. (Melkein harmitti ettei osallistuttu.) Koiria oli todella monesta eri rodusta mukana ja tunnelma vaikutti mukavalta.

Lauantaina puhuin muutaman kisaajan kanssa ja kuuntelin heidän mietteitään omista radoistaan. Osa otti suhteellisen rennosti omat mokansa ja koiransa ajatuskatkot, mutta löytyi niitäkin joiden päälle sadepilvi nousi ja veti mielen matalaksi.

"Rally-tokonhan pitäisi olla kivaa!"

Eikö se sitten ole? Meille toko on ollut viime aikoina ja uusien sääntöjen myötä kirosana ja ajattelin, että rally-tokohan voisi olla kivaa tekemistä Iitan kanssa. Kuitenkin kuulin tällaisen lausahduksen ja jäin miettimään, onko se tosiaan noin vakavaa? Mistä johtuu koiraharrastajien raaka ja julma itsekritiikki ja lajien niin vakavasti ottaminen?

Minä olen kovinkin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Vihaan häviämistä. "Mä lopetan!", on kuulunut usein suustani, kun olen jonkun pelin hävinnyt.

Koirien kanssa harrastaminen on kuitenkin eri asia. Minä miellän sen niin, että saan tehdä koiran kanssa yhdessä jotain kivaa. Kaikki mitä ollaan kokeiltu on ollut kivaa. Kilpailtu ollaan tokossa ja sekin on ollut kivaa vaikka virheitä tulee ja tulosta ei näy.

"Aina on jotain parannettavaa!"

Lähdin kuitenkin tänään kisoista positiivisuus päällimmäisenä mielessä. Ne iloiset kehut mitä kehistä kuului ja ne todella iloiset koirat joita tänään näin, kertoi lajista kaiken. Rally-toko on kivaa! Joskus voi harmittaa ja ohjaajat tekevät virheitä. Jopa koirat erehtyvät välillä. Silti ihmisillä säilyi iloinen mieli. Onnea vielä kaikille tulosta tehneille! Oli kiva jutella uusien kasvojen kanssa ja nähdä paljon ihania koiria! Kiitos Mirvalle sunnuntai seurasta ja oli ilo olla avuksi. Urho, Oiva ja Mörri on mahtava kolmikko!

Ensi vuonna mekin uskalletaan!

2 kommenttia: